Lokakuun kuulumisia

Heippa!

Kävästiin Äetsässä mätsärissä 16.10. Mukana oli Arttu ja Inka, myös naapurin Anna ja Lotta olivat mukana Hilppa sammarin kanssa. Arttu ja Inka saivat molemmat punaisen nauhan, Inka ei jatkossa pärjännyt, kiitos kuitenkin Anna handlerille joka esitti Inkan, mutta Arttu oli punasten toinen. Lotta pärjäsi hienosti Hilpan kanssa junior handlerissä ollen toisena ja he osallistuivat myös pentuluokkaan ja olivat punaisten kolmansia. Päivä oli aurinkoinen ja mukava. Ja meikäläistäkin kerrankin onni potki, siellä kerättiin numerolaput arvontaa varten. Ja Artun numerolla meikäläinen sai lahjakortin, jolla sai joko nahka pannan tai remmin. Myyjä oli paikan päällä joten sain heti valita ja otin sitten nahkaisen remmin.

Uusi torni on ollut koiruleille mieluinen, jopa Kirppukin viihtyy siellä, vanhassa tornissa se kävi vain joskus. Arttu on vaan keksinyt sellaisen asian, että se haukkuu siellä, kun en voi sitä komentaa, kun torni on sen verran korkea en oikein yletä.

Meirän koirakerho järjestää tokolaisille möllitokon joulukuussa ja meikäläinen ilmoitti Artun sinne. Menee kyllä varmaankin ihan läskiksi. Arttu ei enään oikein jaksa pysyä paikalla makuussa, ennen se pysyi aika hyvin jopa melkein sen kaksi minuuttia. Ja liikkeestä maahan ei tahdo mennä ilman käsi avustusta. Liikkeestä seisominen onnistuu tosi hyvin, saatiin siitä jopa eilen toko tunnilla kehuja. Hyppykin menee jo ilman avustusta, mutta se on alkanut haukahtamaan ylittäessä estettä. Luokse tulokin on kohtalaisen hyvä.

Kirpun kanssa on treenattu paikalla makuuta ja jospa se sen joskus oppisi. Ei enään nouse heti ylös, kun yhessä vaiheessa luulin et sillä on joku vieteri takapuolessa mikä vetää sen ylös. Aikaisemmin se ei edes mennyt suoraa maahan, vaan se piti aina ensin laittaa istumaan, eli on jotain kehitystä tapahtunut. Ehkä siitäkin blondista saadaan vielä joskus toko koira.

Inka on taas petrannut, jaksoi viime viikolla keskittyä tekemisiin toko kentällä, kun meinasin sen kanssa jo heittää hanskat tiskiin. O:)

Ja sitten meirän Sisu, kyl se on niin kivaa kun siihenkin saa toko kentällä kontaktin. Ensimmäiset kymmenen minuuttia menee kyllä häsläämiseksi, kun täytyy koittaa uhitella kaikille muille koirille. Aika hyvin kyllä sen jälkeen, kun sen saa kontaktiin niin se jopa seuraakin. Paikalla makuu herralle on kyllä kans hieman hankalaa. Mutta ne pienet onnistumiset Sisun kanssa ovat kyllä mieltä ylentäviä, koska se on hieman haastava koira. Yksi ohjaaja sanoikin mulle, et mukavaa kun kuitenkin jaksan sen kanssa yrittää. Vielä kun saisi siirrettyä ne opit tuonne lenkki poluille, tuntuu kyllä siltä et korvat ois lenkillä aina täynnä jotain vaikkua!

Inka pääsee huamenna torstaina eläinlääkäriin, kun löysin siltä kaksi pientä nyppyä selästä. Meikäläinen kun haluaa tietää mitä ne on. Punkkeja ne ei ole, mutta hieman saman tyyppisiä, ensin kyllä luulin niitä punkeiksi. Kerron sitten joskus mitä ne olivat. En kyllä usko niiden olevan mitään vakavaa, mutta haetaan nyt eläinlääkäriltä mielenrauha itelle. Vainoharhainen kun joskus olen O:)!

Arttu ja Kirppu on ilmoitettu Jyväskylän KV:hen joka on 14.11 ja Helsinkiin KV:hen 11.12. Ja siinä kävi niinkuin pelkäsin, mulla on taas Hesassa kalju Kirppu, niinkuin viime vuonna. Täytyy nyt vaan kattoo kuin paljon se pudottaa karvaa, kehtaako sitä viedä. On kyllä sen verran kallis tuo Hesa, et ei kyllä mielellään jättäisi viemättä. Täytyy pitää kaikki peukut pystyssä, että jotain karvaa jäisi edes Kirpun ylle!!
Pimenevää syksyn jatkoa kaikille ja lunta odotellessa!!