Heips!
Kevät tulee kovaa vauhtia. Päivisin aurinko paistaa ja linnut laulaa!
Kirppu palautui kotiin ja kaikki on mennyt hienosti. Tyttö lauleskelee ja leikkii kovasti Turon kanssa, mitä ei tapahtunut ennen leikkausta. Toivottavasti tyttö nyt pysyisi hieman taspainoisempana omana itsenään!
Kävin Artun ja Kirpun kanssa pitkästä aikaa tokoilemassa ulkokentällä ja ihmettelin kun Kirppu ei meinannut tulla kentälle.......... Syy löytyy ennen joulua, kun yksi koira hyökkäsi Kirpun selkään kiinni takaapäin. Nyt meillä alkaa sitten Kirpun totuttelu uudestaan eli on tarkoitus mennä paikalle ja ottaa Kirpun kanssa kaikkea kivaa parkkipaikalla ja sitten siirtyä pikku hiljaa kohti kenttää ja katsoa suostuuko se sinne enään tulemaan. Kyllähän se tuli kentälle viimeksi, mutta mitään ei voitu tehdä, kun se haukkui koko ajan ja pyrki porttia kohti. Kontaktia ei saanut siihen ollenkaan.
Turo poika sairastui nielurisa tulehdukseen. En tiedä onko syynä pojan kova kiljunta mitä taphtuu, kun lähdemme lenkille, odotamme ruokaa ym tilanteissa. Aloin ihmettelemään kun se vetää suun kautta ilmaa, sillai niinku "ryysti". Ensin luulin että on jäänyt jotain kurkkuun kiinni, mutta se ryysti silloin tällöin en osannut yhdistää sitä mihinkään. NO ei muuta kun aika eläinlääkäriin ja poika rauhoitettiin ja katsottiin kurkkuun, molemmat kitarisat ihan tulipunaiset. Antibiootti kuuri päälle kahdeksi viikoksi ja sitten jos oireet jatkuvat tai uusiutuvat niin sitten ne leikataan pois! Ongelmana on vain Turon palautuminen rauhoituksesta, nytkin kesti seuraavaan aamuun ennenkö poika nukkui. Se meni koko yön ja kitisi, sille tulee varmaan hirvee kankkunen rauhoituksesta.
Artun kanssa poikkesin Eurassa 6.3. ryhmänäyttelyssä, minne oli ilmoitettu 24 sammaria. Arttu oli VAL ERI2, SA, PU3. Ei ollenkaan huono reissu. Mukana mulla oli Merjan Jaakko (Wuffkun Uni-Kuva) joka sai EH:n avoimissa.
Meillä on Inkalla ja Turolla viha-rakkaus suhde! Ne leikkii kyllä yhessä ja istuu vierekkäin odottaen namipalaa, mutta sitten aina välillä koettelavat toisiaan ja tietenkin myös mamman hermoja. Turolla on ollut käytössä sitruunapanta kiljunnan estämiseksi, mutta poika taitaa tykätä sitruunasta, kun koko kämppä lemuaa jos panta käytössä. Ensin alkuun siitä oli hyötyä, että se hiljeni, mutta enään se ei siitä välitä. Nyt on sitten kokeiltu namipala hiljennystä ja se tuntui ainakin toimivan.
Nyt ei oo tullut otettua uusia kuvia, mutta jospa seuraavalla kerralla olisi.
Hyvää kevättä kaikille, jotka jaksaa käydä lukemassa tätä höpötystä! O:)
