Olin pitkästä aikaa sunnuntaina (30.1) tokoilemassa Sisun ja Inkan kanssa. Vaikka meillä oli yli kahden kuukauden tauko tokoilussa, emännän laiskuuden takia, niin koirat toimivat mielestäni ihan kiitettävästi. Ja pää asiassa me pidettiin vaan yhdessä kivaa, koska tauko oli niin pitkä. Sisukin malttoi pysyä paikalla makuussa puoli minuttia, kun olin sen edessä ja palkitsin nameilla, normaalisti se olisi rynninyt tuossakin ajassa jo monta kertaa ylös. En sitten tiedä oliko sillä nälkä, kun seuruukin meni aika hyvin.
Inkasta näki et se nautti kun tehtiin taas kaksin jotain. Inka pysyi hetken paikalla makuussa, vaikka otin pari askelta taaksepäin ja pysyi maassa niin kauan kunnes menin viereen ja annoin istu käskyn! Hyppyäkin tehtiin ja sekin onnistui kohtuu hyvin ja seuraaminen.
Turon kanssa käytiin eläinlääkärissä 31.1, kun sen poski maitohammas oli mennyt halki. Se poistettiin ja onneksi, koska oli jo hieman tulehdusta. Saatiin sellaista suun desinfioimisainetta, mitä laitetaan sideharsotaitokseen ja painetaan pois otetun hampaan koloon. Ensin aattelin et kuinkahohan se meiltä onnistuu, mutta hyvinhän tuo poika otti sen suuhunsa ja puree, meikäläisen tehtäväksi jää vain rätin kuljettaminen oikealle paikalle.
Otin Turo pojasta kuvan kun se oli nukutettuna ja kyl se vaan on niin söpö, kun se nukkuu.
Se sai kipupiikin eläinlääkärissä, mutta se oli koko illan ja puolet yöstä itkeskelevä. Osaksi itkeskely voi olla huonoa oloakin nukutuksen jälkeen. On se kuitenkin tuon ikäiselle aika rankka kokemus.
Käytiin 12.2 Tallinnassa samojedien erikoisnäyttelyssä, koiria oli ilmoitettu 77 ja aika paljon oli Suomesta saapunut paikalle. Matka sujui hyvin ja koirat saivat ihan hyvät arvostelut. Kirppu sai valioissa ERI:n ja samoin Arttu jatkossa ei sitten pärjätty. Pari kilpailussa Arttu ja Kirppu olivat kolmansia. Merja oli mukana Jaakon ja Fiinan kanssa, Jaakko oli AVO ERI 1 ja Fiina AVO ERI 3. Parikilpailun Jaakko ja Fiina voitti. Kasvattaja ryhmissä Wuffkunit hienosti kolmansia, ryhmiä oli neljä.
Turo poikakin pääsi matkalle mukaan ja oli hyvää harjoitusta sille häkissä olo. Ensin kyllä aattelin tuleeko siitä mitään siellä näyttelypaikalla, kun poika huusi ja kiljui, mutta rauhoittui kyllä. Aina välillä oli pientä ja vähän isompaakin meteliä tarjolla, mut loppujen lopuksi aika hiljaa se oli.
Talvista kisailua, pienin tietysti alimmaisena
Pitkän harkinnan ja kasvattajan kanssa asiasta keskustelun jälkeen tulimme siihen tulokseen että Kirppu steriloidaan. Sillä kun alkoi juoksuväli vaan lyhenemään, viimeisten juoksujen väli oli viisikuukautta. Oli kaiken näköistä muutakin vaivaa, viime talvena oli juoksuaikaan virtsatulehdus ja virtsakiteitä myös, jotka onneksi poistuivat kun saatiin tulehdus hoidettua. Kesän juoksun jälkeen tuli kunnon valeraskaus, kehitti tisuihin maidon. Ja Kirpun luonne muuttui aina ennen juoksua ja juoksun jälkeenkin oli melkein toista kuukautta laumasta vetäytyvä ja vähän aina kiukutteli pojille. Kirppu kun yleensä on reipas ja iloinen. Eläinlääkärikin oli steriloinnin kannalla, jo Kirpun hyvinvoinnin takia. Koira kun ei osaa sitä pahaa oloansa kertoa. Sterilointi tehtiin 14.2, ja tällä hetkellä se on mummulassa hyvässä hoidossa. Saa olla rauhassa ja parantua.
Ensin Kirppu oli Merjalla hoidossa, josta ISO kiitos! Meillä kun on hieman hankala eroittaa toipilas muusta porukasta, ainoa keino olisi ollut pitää se häkissä. Onneksi on noita hoitopaikkoja! Merja ompeli Kirpulle hienon villatakin, kun sen vatsa on paljas. Nyt se voi ulkoilla näilläkin pakkasilla niin ettei se palellu. Ja täs kuva muotitietoisesta neidistä
Villatakki saa olla päällä ei koita ottaa pois.
Laitan muutaman kuvan vielä tähän loppuun
Kuka tai mitkä ei kuulu joukkoon?
Iso poika!
Kauniit siarukset!
